Kesän ja syksyn aikana tehtiin perustusten louhinta kallioisella tontilla ja normaalit perustustyöt. Seinät muurattiin vesikattoon asti, tehtiin peltikatto ja valettiin välipohjat. Koksilla lämmitettävä keskuslämmityskattila ja lämpöpatterit asennettiin, vesijohto- ja viemärityöt tehtiin. Harmi, että kuitit 1-400 ovat hävinneet, näistä töistä ei ole muuta tietoa kuin että ne oli tehty joulukuuhun 1928 mennessä.

Talon vesirännien, ikkunapeltien ja varmaan peltikatonkin tekijä löytyi lähistöltä, Peltisepänliike Levynen toimi Puu-Vallilan puolella, Päijänteentie 19. Osakas Hjalmar Laaksosen tuttavia varmaankin, koskapa tämä asui ja piti puotiaan viereisessä talossa Päijänteentie 21.

Asfaltti Oy Lemminkäinen on valmistanut rappukäytävien betonimosaiikkilattiat ja -askelmat. Lemminkäinen Oy toimi Vallilan tavara-aseman vieressä Aleksis Kivenkadun puolella.

Marraskuun lopulla ja joulukuun alussa -28 alettiin tehdä huoneistojen väliseiniä valmiiksi mitoitetusta kokoliittilevystä, joka on muottiinpuristettua kipsiä ja koksikuonaa, ns. kananpaskaa. (Väliseinä Oy)

Sitten astuivat alkuvuodesta -29 rapparit peliin, seinät ja katot rapattiin tasaiseksi. Pannuhuone toimi jo marraskuun puolivälistä lähtien, joten talvirakentaminen oli mahdollista lämmityksen ansiosta. Tuleva talonmies Martti Suckman, vaikka asuikin Sturenkadulla, huolehti lämmityksestä. Lämmittäjän palkka oli sama kuin sivutoimisen talonmiehen, työajaksi on merkattu 25 h/ viikko, se on arvoitus, mitä Suckman teki muuten työkseen.

Myöhemmin keväällä Helsingin ja Turun piirin ammattientarkastaja on pyytänyt poliisilta virka-apua kuulusteluun, jonka syynä on epäilys työaikalain rikkomisesta; ”uutisrakennuksella” on pidetty lämmittäjää työssä yli 8h vuorokaudessa ilman erillistä korvausta. Maijala, Laaksonen ja Suckman ovat kukin antaneet selityksensä asiassa.

Maaliskuun alkuun mennessä huoneistot olivat suurinpiirtein rapatut, ja rappausporukka siirtyi porraskäytäviin. Alkoi vimmattu sahajauhon hamstraus monesta eri paikasta (ei uskoisi, että sahajauhoa on vaikea saada), jopa talonomistaja Hj. Laaksonen on miehineen osallistunut ”wyllinajoon”. Välipohjien ”wylläys” suoritettiin, jotta timpurit voivat alkaa ”lattianlyönnin”. Ovien ja kalusteiden ”pislaakaus”, nykyään sanottaisiin sovitus ja asennus, alkoi senjälkeen.

Vielä tuohonaikaan ovet ja kalusteet valmistettiin lopullisesti paikan päällä, siksi oviin on saranapuolelle veistetty huoneiston numero.

Välillä jouduttiin tosin lumitöihin, poliisiraportin 5.3.-29 klo 14.15 . mukaan     ”Hämeentie 67:n talonkatolta putosi lunta ja jäätä katukäytävällen ja osa kadulla seisovan rautakauppa Renlundin kuorma- auton päälle, josta rikkoutui kuljettajan istuimen päällä oleva katto ja koneen päällä olevaan panssaripeltiin tuli kuhmu. Asjan osaiset sopivat keskenään ja katolta ajeltiin heti lumet ja jäät.”

Huoneistojen maalaustyö pyörähti käyntiin heti rappareiden perässä. Tiskipöydät hankittiin Hermannista. Naapurissa, Hämeentie 63:ssa toiminut Metallitehdas ja –korjaamo Veikko Kokkonen toimitti tiskipöydät, teki porraskaiteet, parvekkeenkaiteet ja paloportaat. E. Järvelän sähköliike veti sähköt, Helsingin kaupungin kaasulaitos kaasuputket. Kylpyhuoneiden vedenlämmitysysteemistä ei ole mainintaa. Mahdollisesti kylpyhuoneissa ja keittiöissä oli kaasulla toimiva lämminvesivaraaja. Pattereissa kiersi lämmin vesi, mutta hanoista tuli vain kylmää vettä. Joku on kuitenkin käynyt asentamassa ”uuninraamin”, mahdollisesti pannuhuoneeseen, pesutupaan tai kenties piharakennukseen, joka oli uunilämmitteinen. Pesutuvan vedenkuumennukseen tarvittiin jonkinlainen uuni, olihan sinne piirretty kaksi pyykkipataa, joissa valkopyykki keitettiin lipeävedessä.

Vesijohtoliike Onnisen ”kolmas maksuerä” toukokuulta -29 on suuruudeltaan 65000 mk.

Hissityön tekijästä, Elko Oy:stä, on aihetta omaan tarinaansa, koskapa toinen firma paikkasi vasta syksyllä ”keskeneräistä hissityötä”.

Pitkä satamalakko (kesäkuusta -28 huhtikuuhun -29), vaikutti moneen asiaan. Siitä syystä luultavasti neljä kaasuhellaa oli hankittu vasta toukokuun alussa. Liikkeen nimi oli Thomé & Co, hellojen malli Badenia, 4 reikää ja 2 sivupöytää, hinta 1045 mk/kpl. Yksi helloista oli hienompi malli, siitä mainitaan vain hinta, 3000 mk. Ehkä se tuli kahvilahuoneiston keittiöön.

Tapetit olivat em. syystä taatusti suomalaista mallistoa, jopa numerot ovat ylhäällä, mutta tehdasta ei mainita. Taloon toukokuussa -29 ostetuista yhdestätoista erilaisesta tapetista 8:n malli ja 7:n väri on selvinnyt Sanduddin vanhoista varastokirjoista.

Korkkimattotilauksia on vain yksi, jonkinlainen ”lisätilaus”, joka riittäisi ehkä pariin asuntoon. Luulisi kuitenkin, että näinkin laadukkaasti rakennetussa talossa oli korkkimatot (linoleumi) joka huoneistossa, ne olivat niin muodikkaita siihen aikaan. Lautalattiat olivat vain korkkimaton ”alusia”, vähän oksaisempaa puuta ja laudat jatkettu sieltä täältä. Mitään kuittia korkkimattojen asennuksesta ei kylläkään ole.

Tuonaikaisessa rakentamisen oppaassa varoitetaan, ettei korkkimattoa pidä asentaa lautalattian päälle kuin vasta parin vuoden kuivumisajan jälkeen, mutta toisaalta läheinen Sörnäs Ab:n puuteollisuustehdas mainostaa erikoisalakseen uunikuivatun lattialaudan toimittamisen.

Kattoihin laitettiin tietenkin kipsirosetit, ja kaapit olivat sisäpuolelta maalatut. Maalarit ovat saaneet lisähintaa keittiön hyllykaappien maalauksesta toukokuun lopulla, ei mainita, onko kyseessä kenties jokin keittiökaluste vai ulkoseinällä oleva kylmäkomero? Vesihanat asennettiin kesäkuussa -29, samoin ovikellot, lukot ja painikkeet. Ja jos nykyisiltä asukkailta rapisee katon maali alas, papereista voi lukea, että alkuperäinen kerros on kalkkimaalia, jonka päällä ei ajanmittaan tahdo mikään maali pysyä….. väreistä mainittakoon, että katot, jotka meidän nykyajan ihmisten mielestä ovat tietenkin valkoisia, olivat tuolloin usein vaalean harmaita tai kellertäviä (kuitti kalkkikulööriväreistä herrojen Laaksonen ja Maijala huoneustojen kattoja varten). Sama koskee ovia ja ikkunapuitteita, jotka olivat usein harmaita, ruskeita tai ”torakanmyrkynvihreitä”.

Vanhan polven maalarit kertovat, että tapetteja poistettaessa rappauspinnalta ovipielistä, katonrajasta, jalkalistan juuresta ja huoneennurkista (paikoista, mistä limisaumainen tapetti oli ”auki”) löytyvä pensselinlevyinen ruskea raita oli lutikanmyrkkyä. Nehän yleensä lymysivät tapettien alla.

Olisi kiinnostavaa tietää, poikkesivatko Maijalan ja Laaksosen omat huoneistot paljonkin muista, vaikkapa erilaiset tapetit ja koristeellisemmat kattorosetit tms. Yhden tapettilaskun laidassa lukee: ”ei talon laskuun”, mitä se sitten tarkoittaakaan, joku vuokralainenko on tilannut erilaiset tapetit?

Arvailujen varaan jää, missä sijaitsi ruokahissi, joka oli huollettu ja jonka vetopyörä oli uusittu? Olisiko B-portaan toisen kerroksen kahvilan keittiöstä vedetty ruokahissi kolmanteen kerrokseen hammaslääkärille ja neljänteen kerrokseen Maijaloille? Täysin mahdollista.

Muutama sana rappukäytävästä entisöijän näkökulmasta: Oletan että huoneistonovissa nykyään näkyvä, maalattu puunmukailupinnoitus, ”tammiootraus” on alkuperäinen. Ainakin Hauhontien piiiitkässä talossa oli vielä muutama vuosi sitten samanlaisia alkuperäisiä ovia. Hämeentie 67:n ovien ootraaja on tiedossa: maalarimestari Albert Kantenius Kumpulasta. Yleensähän on niin, että porraskäytävässä on muutakin koristeellista, ainakin uusklassiseen 20-lukuun kuuluu portaan tuulikaapin katossa oleva koristemaalaus, ehkäpä muutakin koristetta. Mahtaisi kannattaa rapsutella vanhaa maalipintaa ennen seuraavaa porrasmaalausta.

Reunahiottuja koristelaseja on tilattu monta pientä ruutua – kaikkien ulko-ovien lasit ilmeisesti.

Talon ikkunoiden malli on valitettavasti muutettu 60- luvulla toisenlaiseksi, samoin liiketilojen ovet. Alkuperäinen 16-ruudutus näkyy muutamasta valokuvasta. Talolla oli myös rakennusaikainen lasivakuutus, jossa oli tarkoin mitoin lueteltu vakuutetut lasit. Kemikalio Dianan omistaja oli tilannut ikkunanpesuliikkeen puhdistamaan näyteikkunan ja lähettänyt taloyhtiölle laskun – rapparit ovat ilmeisesti sotkeneet ikkunan.

Rautarakennemies Kokkonen naapuritalosta oli myös tehnyt 60-luvulla poistetut ”koristelyhdyt fasaatissa” ja portaiden jalkarallit.

Talon ulkoseinien maalaus alkoi kesäkuussa, nyt maalarimestari Kantenius oli ottanut yhtiökumppanin, kuiteissa lukee Kantenius ja Tuomainen. Paraisten Kalkkivuori Oy on toimittanut maalausmateriaalit. Ulkoseinien väri ei kuiteista ilmene, vuonna 34 otetusta valokuvasta voi päätellä vain, että se on vaalea.

Alkuvuodesta -29 puutavara oli tilattu Puutavara Oy:ltä, joka maaliskuussa -29 teki konkurssin, yksi lasku on maksettu konkurssipesälle. Senjälkeen puutavara on hankittu Vallilan Puutavara Oy:ltä Teollisuuskadulta, ko. liike on yhä vieläkin olemassa Kyläsaaren puolella.

Työmaan aikana oli haettu ainakin 4 kpl 40000 mk:n vekseleitä Maakuntain Keskus- Pankista, jonka Vallilan konttorissa Maijalan tytärpuoli Elsa Johansson oli töissä. Yksi 58000 vekseli taas oli maksettu Pohjoismaiden Yhdyspankin Vallilan konttorille toukokuussa -29. Talon työmaa-aikaisiin maksuihin liittyi säännöllisesti viivästyskorko, jotkut keväällä erääntyneet laskut oli maksettu vasta vähän ennen joulua. ( esim.SOK:n tili, 10728 mk). Jos olisi saatu asuntoja myytyä, olisi kaikki rullannut jouheasti…..

Rakennusaikainen palovakuutus Samposta oli arvoltaan 2milj.mk, sisältäen myös rakennustarvikkeet, koneet ja työkalut. Myöhemmin palovakuutus oli siirretty Paloapuyhdistykselle, jonka kuukausimaksut olivat selvästi huokeammat.