Asukkat muuttivat sisään juhannuksen tienoilla 1929, muuttopäivät sijoittuvat välille 20-29.6. Myös Maijala ja Laaksonen perheineen muuttivat tuolloin virallisesti sisään. Talonmies Suckmanilla sensijaan kävi huono tuuri. Hänelle varatussa asunnossa tapahtui jotain, ehkä tulipalo, vesivahinko tai jotain muuta, koskapa heinäkuun lopulla hänelle oli korvattu puolen kuukauden vuokra ”muualla asumisen ajalta”. Todisteita on lisääkin: heinäkuun alussa oli joku entuudestaan tuntematon maalari palkattu pikaiseen huoneistoremonttiin, silloin vakituiset maalarit Kantenius ja Tuomainen tekivät jo ulkomaalausta kovalla kiireellä. Lisäksi oli talonmiehen vaimolle, Tuulikki Suckmanille maksettu ylimääräistä siivouspalkkiota 26 tunnin ajalta.(á 5,75 mk)

Katutason liikehuoneistoihin oli päässyt muuttamaan jo aikaisemmin, koskapa rakennusaikana lipeäkiven, tankosaippuan ja paloöljyn hankintapaikkana toimineen Kemikalio Dianan leima vaihtuu jo huhtikuussa -29 Itä-Viertotie 82:sta Itä-Viertotie 67:ksi. Omistaja E.K.Kari (Einar Kaskenkari) on ilmeisesti Laaksosen kauppiastuttuja. Diana sijaitsi samassa talossa missä Laaksosen kirjakauppa oli aikaisemmin ollut. Kemikaliot myivät siihen aikaan todella kemikaaleja, rohdoskaupasta kenties sai huulipunaa ja hajuvettä tms.

Myös Rautakauppa K.H. Renlundin Vallilan sivumyymälä oli muuttanut jo huhtikuussa 1929 A-portaaseen.

K.H.Laaksosen omistama Vallilan Kirja- ja paperikauppa toimi talossa ehkä vuoden, 2.kerroksessa huoneistossa A 9-10. Sen jatkajaksi tuli Kirja- ja Paperi Oy, jonka omistaja oli Helge H. Johansson.

B- portaan 2. kerrokseen oli tullut kahvila heti kesällä -29, koskapa sille oli jo rakennusvaiheessa valmistettu suuri huoneisto.

Taloon tuli myös maitokauppa B-portaaseen pihan puolelle, kuitissa lukee: ”maksettu etuantia maitopuotin massapermannosta”. Ilman talonkirjaa ei voi tarkasti sanoa mikä puoti oli alunperin missäkin. Kemikaliokauppa Dianalla oli B-portaan liiketilojen keskimmäinen ovi käytössään vielä 70- luvulla otetussa valokuvassa.

Koska alkuperäistä talonkirjaa ei ole missään instanssissa, ensimmäisten asukkaiden yhdistäminen huoneistonumeroihin on melko työlästä henkikirjojen ja osoiterekisterin   yhdistelemistä. Senvuoksi taloon kesällä   -29 muuttaneiden tarkoista huoneistonumeroista on tässä vaiheessa vain muutama tiedossa.

Tietenkin talonmiespariskunta Martti Suckman ja vaimonsa Tuulikki, huoneisto A11, huone ja keittiö, vuokra 575 mk/kk. (Talonmiehen palkka oli 875 mk/kk, joten töitä oli tehtävä muuallakin.) Alivuokralaisena nuori sekatyömies Kalle Aleksi Suojanen.

Kirjakauppias Kaarlo Laaksonen, vaimonsa Matilda, tyttäret Irja ja Sointu, A12-15, 4h+k+kph. Laaksosen ”talonkonttorin” osoite oli A14 syksyllä -29. Tyttäristä Irja oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Mahdollisesti heillä oli myös palvelijatar?

Kauppias Oskari Maijala, vaimonsa Olga, (vaimon) lapset Kurt Birger ja Elsa Johansson, B 49-52, 4h+k+kph. Kurt Birger aloitti asevelvollisuutensa juuri syksyllä –29. Heillä oli palvelijattarena Saima Viherä, joka oli tullut perheen palvelukseen jo 1927.

Kuvanveistäjä Uuno Wilhelm Aro, liikehuoneisto A1, muutti tultuaan opintomatkalta Pariisista. Käytti liiketilaa ehkä myös ateljeenaan. Asui talossa puolisen vuotta, luultavasti joutui lähtemään Renlundin rautakaupan tarvitessa lisätilaa. Hän oli voittanut Messukylän sankaripatsaskilpailun v.-27. Lisäksi hänen patsaitaan ja reliefejään on lukuisissa julkisissa tiloissa, Helsingissäkin yksi, O.W. Louhivuoren rintakuva kauppakorkeakoulun edustalla Töölössä. Toistaiseksi tarkistamaton tieto kertoo, että Hakaniemessä Arena-talon seinällä vuosikymmeniä ollut valomainos ”Klubi piristää” olisi hänen suunnittelemansa.

Puhtaanapitolaitoksen työntekijä Knut Sundelin, vaimo, tytär ja poika, alivuokralaisena poliisi Kivistö. A6, huone ja keittiö.

Raitiovaununrahastajat Olga Lehtinen ja Elin Viklund, A17, huone ja keittiö.

Raitiovaununrahastaja Johan Albert Koskela, vaimo Edith, lapset Toivo ja Karin, lisäksi asiapoikina työskennelleet 16- ja 17- vuotiaat Otso ja Oiva Salminen vaimon edellisestä liitosta. A18, huone ja keittiö. Perhe sai kaupungin asunnon Mäkelänkatu 45:stä maaliskuussa -30. Talonmiespariskunta Suckman on tämän jälkeen muuttaneet pariksi kuukaudeksi tähän huoneistoon.

K.H.Renlundin liikkeenhoitaja Yrjö Albert Elo, ja taloudenhoitajansa Lempi Paju,

A 24-25, 2h,keittiö ja kph. Kts.väestölaskenta -30

Raitiovaununkuljettaja Alfred Johansson ja vaimonsa Ines A28, 1 huone

Työmiehenleski Alma Maria Vallenius kolmine tyttärineen A29, huone ja keittiö. Kts. väestölaskenta -30.

Rappaaja (sekatyömies?) Uuno Siukkonen, vaimo Fanny ja poika Urpo, alivuokralaisena vaimon veli. B41 huone ja keittiö.Kts. väestölaskenta -30

Hammaslääkäri Fanni Wilhelmiina Lehtonen ja palvelijatar Elmi Maria Laurila, B 43-46 4h+keittiö+kph. Fanni Lehtosen edellinen vastaanottotila oli naapuripuutalossa, Hämeentie 65. Hammaslääkärin ammatinharjoittamisen kannalta oli varmaan hyvä muuttaa vastaanotto uuteen, vastavalmistuneeseen taloon. Kts väestölaskenta -30

Malliveistäjä Niilo Peltola ja vaimo Maria, B47, huone ja keittiö,

Alivuokralainen kauppa-apulainen Irja Salomaa, lisäksi palvelijatar Alli Saren,16v.

Autonkuljettaja Vihtori Linnanen, vaimo Helmi ja poika, B56, 1huone

Vuonna 1929 talossa ja piharakennuksen seitsemässä asunnossa asui 107 henkeä, joista silmiinpistävän moni oli sekatyömies tai ulkotyömies. Kaksikymmenluvun nousukautena rakennuksilla työskentelevien ammattimiesten palkat olivat nousseet, varmaankin myös seka- ja ulkotyömiesten, eikä kausityöttömyydestäkään ollut tarvinnut kärsiä. Tulojen kasvu ja työn riittävyys olivat houkutelleet monia muuttamaan mukavuuksilla varustettuun, uuteen taloon. Väestölaskennassa marraskuussa -30, lama-ajan tultua, sekatyömiehiä ei talossa asu enää montakaan. Silloin asukkaiden vallitsevina ammattinimikkeinä ovat raitiovaunuyhtiön rahastajat ja kuljettajat. (sekä autonkuljettajat).